sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Muovailuhaasteita


Olen taas vaivannut massaa ja saanut jos jonkinlaista haastetta. Kiva päästä välillä kokeilemaan jotain ihan uutta, olkoonkin lopputuloksena sitten onnistuminen tai totaalinen mokailu.




Kylläpä jännitti, kun vakitilaaja pyysi tekemään pillereitä - mutta hyvä, että pyysi. Ne ovat kyllä pyörineet mielessä jo pitkään, mutta en oo uskaltanut kokeilla. Nämä onnistuivatkin sitten mun mielestä hyvin. Ensin jännitin, miten saan pienet pillerit pysymään muodossaan, mutta näistä haluttiinkin onneksi vähän aitoja isompia.




Eräs kaveritilaaja pyysi lastenlasten pyyheisiin merkit, jotta jokainen löytää oman pyyheensä paremmin vieraillessaan mummon luona. Sain kirjaimet ja väritoiveet sekä vinkit lasten kiinnostuksista. Tyttö tykkää blingistä ja pojista toinen autoista, toinen moottoripyöristä. Tilaaja halusi itse laittaa kirjaimiin ripustusnauhat, mutta lisäsin hänen pyynnöstään vielä välirenkaat silmukkaruuveihin.




Pyyhemerkkien mukaan lähti seinäkoriste, jonka lopullinen muoto on kaukana alkuperäisestä tilauksesta. Kuulemma se on kuitenkin onneksi mieluinen. Alunperin toiveena oli siis pelkkä I U -teksti isona, mutta ajauduin sen kanssa koko ajan vaikeuksiin ja jotenkin päädyin sitten tähän lopputulokseen. Tämä voitaisiin laskea sinne mokailu-osastolle, mutta täytyy silti sanoa, että mähän onnistuin ihan hyvin tuon pienen sydämen kanssa! Alan ehkä vähitellen oppia sydänten muotoilua.




Hups, mitenkäs tämä tänne eksyi? Eihän siinä ole massaa. No, on se odotellut blogiin pääsyä jo useamman kuukauden, joten tulkoon nyt tänne muiden tilaustöiden sekaan. Sain siis loppuvuodesta tilauksen pöllökirjanmerkistä ja yhdessä asiakkaan kanssa mietimme lopullista ulkonäköä, värejä ja sen sellaista. Tällainen siitä sitten tuli, mitäs pidätte?

Tänä viikonloppuna en oo massaillut hahmon hahmoa ja kylläpä tuntuu oudolta. Toivottavasti ensi viikoksi saapuu jo uusi tilaus, eihän tässä muuten tiedä, mitä kaikella tällä vapaa-ajalla tekee. No, nyt se aika on mennyt ainakin korutarviketilauksiin. En oo pitkään aikaan tilannut suuremmin mitään ja nyt tuli aika täydentää varastoja. Aarteita odotellessa...


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Suuri massailukatastrofi 2016


Sanoivat, että polymeerimassan voi paistaa uudelleen ihan niin monta kertaa kuin haluaa. Näin siis luin viime vuonna netistä, ihan luotettavalta taholta. Tämä oli mulle ihan uutta tietoa ja innostavaa sellaista - moni jouluinen massailuprojekti helpottuisi kivasti, kun massan voisi paistaa eri työvaiheiden välillä. Aivan ihanaa! Mutta ei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan.

Testasin asiaa ensin yhdellä paistetulla hukkariipuksella; miten massa reagoi toiseen paistoon? Miten paistamaton massa kiinnittyy kertaalleen paistettuun hahmoon? Kaikki meni hyvin, joten ei kuin into pinkeenä askartelemaan! Tuloksena oli lopulta kasa jouluisia riipuksia, jotka kaiken vaivannäön jälkeen ovat pelkkää roskiskamaa.

Laitoin jouluhahmoihin ensimmäisen paiston jälkeen silmukkaruuvit, jotta massaa olisi helpompi käsitellä pitämällä kiinni silmukasta. Käyttämässäni testiriipuksessa oli korupiikki. Ne silmukkaruuvit koituivat sitten mun kohtaloksi, kun toisen paiston aikana kaikki hahmot poksahtivat ruuvin kohdalta halki.





Mun massatöihin jää lähes aina pieniä roskia, jotka on hiottava paiston jälkeen pois. Kun sain idean näistä kuusista, mietin miten ihmeessä saisin hiottua puuosan valkoisten kiemuroiden välistä. Uusi tieto tuli kuin tilauksesta ja niinpä paistoin kuuset alastomina, hioin ne ja lisäsin valkoisen koristeen vasta sen jälkeen. Turhaa työtä, kuten kuvasta näkyy. Mä niin tykkäsin näistä. Pikkukuusista oli tarkoitus tulla korvakoruja ja tuosta isommasta todennäköisesti avaimenperä.





Näistä palleroista piti tulla lumiukkoja kaulahuiveineen ja niistä edelleen korvakoruja. Nämä olivat ehkä järkyttävin näky uunituksen jälkeen, päät haljenneina. Paistoin niille samalla monta pientä, mustaa palloa silmiksi, suiksi ja napeiksi sekä pienet porkkananenät. Ajattelin liimata ne sitten paikoilleen. Eipä tarvinnut tapella liimausten kanssa.





Alkuperäinen joulukissa näkyy tässä, myöhemminhän tein sitten uuden version, jolle tuli isompi tonttulakki. Possua ei huvittanut alkaa enää uudelleen väkertää. Molemmat halkesivat ruuvin kohdalta, melko pienesti mutta kuitenkin näkyvästi.




Sitten oli nämä alkuperäiset itsenäisyyspäiväkorvikset, joista niin paljon tykkäsin. Valkoiset sydämet oli ihan täynnä roskia ja hioin niitä tuntikausia paiston jälkeen. Sydämen muotoilukin oli niin tuskallista (enpä muistanutkaan, ettei ne ystävänpäiväpöllön sydämet olleet ensimmäiset yritelmäni) ja suuri osa muotoilusta tapahtui paiston jälkeen hiomapaperilla. Ihan vähän harmitti, kun nämäkin halkesivat.

No mutta, eiköhän me virheitä tehdä siksi, että opittaisiin niistä jotain. Mitä me siis tästä opittiin, lapset? Ei paisteta massaa silmukkaruuvin kanssa. Ja miksi? Ehkä joku viisaampi voi sen kertoa. Itse pohdin, että ruuvin ruuvaus paikoilleen haurastuttaa massaa sisältä. Tai ehkä ruuvin tekemä kolo on liian epätasainen, korupiikillinen massahahmo kun ei reagoinut samalla tavalla. Onko sillä väliä, tekeekö massaan reiän läpi asti, vai vain kolon pienelle matkalle? Kertokaas nyt joku. Otsikko on toki turhan dramaattinen, mutta uskokaa pois - katastrofilta se tuntui, kun otti uunista rakkaudella tehdyt hahmoset ja vastassa odottikin ikävä yllätys. Nyt tuolle katastrofille voisi melkein jo nauraa. Melkein.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Helmikuun hempeilyt


Vielä on muutama päivä helmikuuta jäljellä, eli hyvinhän tässä ehtii postata kuukauden värin ihan ajallaan. Käynnissä on siis koko vuoden kestävä värihaaste, joka löytyy Sirpukan solmuissa -blogista. Minä valitsin helmikuun väriksi punaisen.




Askartelin ystävänpäivälahjaksi teemaan sopivan pöllökorun. Masu on koristeltu polymeerimassalla ja pöllö on vielä kruunattu muutamalla strassilla. Sydämet piti tehdä kahdessa osassa, kun eivät millään ottaneet onnistuakseen yhtenäisinä. Yritin tehdä massasta sydänriipuksiakin (korvakoruihin) mutta eihän siitä tullut mitään. Enpä arvannutkaan, miten vaikeaa sydämen muotoilu on.





Joku saattaa tietää ja muistaa, että pidän hirveästi sydänlamppuhelmistä, varsinkin hopeafolioisista. Yhdestä tällaisesta muhkeasta, vaaleanpunaisesta sydämestä oon joskus tehnyt huivikorun ja tätä toista olen jemmaillut sopivaa projektia odotellen. Se projekti osui nyt kohdalle. Ensin syntyi rypäs punaisista lasihelmistä ja sitten laukkukoruun sujahti vielä sydänkin.





Puuhelmistä en olekaan tainnut aikoihin väkertää koruja. Kätköjä kaivellessa vastaan tuli näitä ihanan punaisia puuhelmiä, ihan just passeleita helmikuun herkkuja. Aikaa on siitäkin, kun olen tehnyt ihan tavallisen avainkorun - tai narukorun. Tässä puuhelmiavainkorussa yhdistyykin sitten useampi unohtunut tyyli ja tekniikka.





Sain yllätyksekseni ystävänpäiväpostia ihanalta blogiystävältäni Riikalta. Paketista löytyi muun muassa kauniita, lasisia sydänhelmiä. Juuri olin harmitellut itsekseni, kun jemmasta ei löytynyt yhtään pieniä sydämiä - ja ne massaiset ei onnistuneet. Nyt on sydän jos toinenkin! Pari helmeä kerkesin jo koruihinkin ujuttamaan, punaisista sydämistä syntyi alla näkyvät korvakorut. Helmien kaunis kuviointi ei näkynyt ensimmäisessä kuvassa, siksi tuo alempi kuva on tarpeellinen, vaikka vähän hölmön näköinen. Jahast, ensi viikolla tämä täti lomailee ja - ylläri pylläri - massailee. Onkos teillä lomia tiedossa?





sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Elukkatehdas


Lankahelmikilpailu on nyt päättynyt. Osallistujat olivat hieman hukassa, mutta olihan teitä jokunen. Kiitos kaikille mukaan uskaltautuneille! Kisa oli ainakin itselleni hurjan jännittävä - varsinkin sen jälkeen kun huomasin, että kaksi vastausta on tasan yhtä lähellä oikeaa. Odottelin jännityksellä, osuuko mahdollinen uusi vastaus näiden kahden väliin. Niin ei käynyt, joten tässä kilpailussa onkin kaksi voittajaa.

Oikea vastaus oli siis 295 helmeä ja sekä Marjaana (343) että Norema (247) osuivat 48 helmen päähän oikeasta vastauksesta. Mahtavaa! Voittajille on jo ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Jatketaanpas massapostausten sarjaa. Näitä on tulossa vielä monen monta, joten toivottavasti ette kyllästy. Värihaasteen myötä blogiin saa kyllä aina välillä muutakin kuin näitä massaelukoita - ja pitkästä aikaa oon tehnyt myös vähän erilaisempia tilausmassailuja. Mutta katsellaan nyt ensin näitä tuttuja hahmoja.






Kisuja oon pyöritellyt useamman satsin vakitilaajalleni, koruilijatoverille joka tekee niistä ihania heijastinkoruja. Mulla ei oo mitään standardeja näitä tehdessä, eikä mallia mistä katsoa. Menen fiiliksen mukaan ja sen vuoksi jokainen satsi on hieman erilainen.







Pöllöt ovat suosituin hahmoni ja niitä olen nytkin tehnyt. Nämä kaikki menivät samaiselle toverille kuin kissatkin. Saan lähes aina päättää siipien värin tehdessäni hänelle ja yhtä satsia tehdessä päätin kokeilla, miltä hiekan väriset siivet näyttävät pöllöllä. Mietin tuota asiaa siis jo täällä. Hiekkapöllöstä tuli mielestäni kaunis, jotenkin ihanan naturelli vaihtoehto karkkipöllöjen rinnalle.






Pääsin välillä pyöräyttämään muitakin elukoita, vaikkei nämäkään mitään uusia hahmoja ole. Toki väritys on molemmissa uusi, asiakkaan toivomusten mukainen. Koirat ja heppa menivät toiselle vakkaritilaaja-koruilijatoverille. Heposia olisi tarkoitus tehdä ensi viikonloppuna pieni satsi lisääkin.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Syömäkelvoton kakku


Tämä vuosi on ollut massailun täyteistä, melkein joka viikonloppu on kulunut muovaillessa. Lähinnä olen tehtaillut elukoita ja muita tilaustöitä, mutta vähän jotain ihan itsellekin. Joulukalenterin aikana blogiini pärähti sadas postaus ja sen kunniaksi ajattelin leipoa kakun!




No höpsis, oikeasti askartelin tämän Sinellin/ Ihana-lehden fimokakkukilpailuun, joka pidettiin viime vuonna Instagramin puolella.





Kakun päälle olisin halunnut yhden ison ruusun, mutta usean yrityksen jälkeen oli lopetettava, tai kakku ei olisi valmistunut ollenkaan. Opinkohan ikinä tekemään kauniita massaruusuja? Painiskelin siis tuon ylimmän kerroksen kanssa tosi pitkään, mutta lopulta siitä tuli sitten tuollainen.

Tosiaan, olen suorittanut uuden aluevaltauksen, eli korujani löytyy nyt myös Instagramista. Pääset tililleni klikkaamalla oikeaa nappulaa tuosta bannerin alapuolelta. Tällä hetkellä sairastan jo toista flunssaani tämän vuoden aikana, joten tämä pikapostaus sopii oikein hyvin tähän saumaan. Muita massailuja on tulossa näytille, kunhan tästä tervehdyn. Muistakaahan osallistua lankahelmikisaan, joka löytyy edellisestä postauksesta! ♥


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Metallilangat laulaa (+kilpailu)


Innostuin viime huhtikuussa vähän liikaa lankailusta (=metallilangan kieputus helmen ympäri) ja rasitin käteni uuvuksiin. Koruilutauon jälkeen aloittelin hyvin varovasti uusia lankaprojekteja, tehden pikku hiljaa enemmän - tauotusta ja venyttelyjä unohtamatta. Nyt käsi voikin jo paljon paremmin, vaikka en vieläkään pysty ja uskallakaan tehdä lankahelmiä entisellä innolla. Välillä se on turhauttavaa; kun ennen pystyin tekemään lankahelmiä niin paljon kuin vain suinkin ehdin (mikä tarkoitti useampaa kymmentä helmeä illassa), on nykyään kymmenen helmeä/ ilta ihan ehdoton maksimi. Paksumpaa lankaa yritän olla käyttämättä lainkaan, sen kieputus vaatii niin suurta ponnistusta. Toisaalta oon kyllä iloinen, että pystyn ylipäätään vielä kieputtelemaan - se on vaan niin koukuttavaa puuhaa.





Mulla oli tavoitteena rikkoa viime vuoden aikana 5 000 lankahelmen raja. Näin siis ajattelin ennen käden hajoamista. Ihan viiteen tonniin asti en yltänyt, mutta reilusti yli 4 000 lankahelmeä olin tehnyt vuoden loppuun mennessä. Laskemisen olen siis aloittanut kun laitoin ensimmäiset lankahelmet myyntiin heinäkuussa 2015. Oon pitänyt lukua ainoastaan muille näpertämistäni lankahelmistä, joihin kuuluu yleismyyntiin ja tilaustyönä tehdyt, kaupan kylkiäiset ja lahjoitetut. Itselleni oon tehnyt ensimmäiset lankahelmet jo kesällä 2012, mutta nykyisin kieputteluja syntyy hyvin vähän omaan käyttöön.






Tästä postauksesta löytyy kolmen eri asiakkaan tilaustyölankailuja. Yllä oleva kuva on yhden heistä ottama. Unohdin kuvata helmet ennen lähetystä, mutta onneksi ihana asiakas/ kaveri/ kaverikas lähetti kuvan arkistoihini. On hän tainnut jonkin verran lankahelmikuviani katsellakin, kun keksi asettaa helmet valkoiselle lautaselle. Mahtava tyyppi!






Näiden kolmen kuvan helmet ovat kaikki asiakkaan minulle lähettämiä. Postitin ne sitten ''vaatetuksen'' jälkeen takaisin. Tuo keskimmäinen, hento lautasellinen olisi mieluusti kelvannut itsellenikin koruiluun. Näiden helmien lisäksi oon tehnyt jokusen helmisatsin yleiseenkin myyntiin.

Otsikko lupailee kilpailua, mistähän lienee kysymys? No siitä, että tällä kertaa ei arvotakaan, vaan käynnistetään lankahelmiaiheinen kilpailu! Alla olevassa (melko vanhassa) kuvassa on lankahelmi poikineen, mutta kuinka monta niitä tarkalleen onkaan? Lankahelmi on siis yksikkö, joka voi pitää sisällään useammankin helmen. Lasi-, kivi- tai simpukkahelmet (yms.) kieputetaan metallilangan sisään yhdeksi yhtenäiseksi korunosaksi. Omissa lankahelmissäni on yksi, kaksi tai kolme helmeä.

Jätä arvauksesi kommenttikenttään 17.2.2017 mennessä. Oikein arvannut tai lähimmäksi päässyt palkitaan korupuotini lahjakortilla. Ja ei kuin laskemaan!




sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuun söpöilyt


Seurasin viime vuonna Korukoukussa-blogin osallistumista HommaHuone-blogin värihaasteeseen. Se näytti niin kivalta, että kun törmäsin vuoden alussa Sirpukan solmuissa-blogissa vastaavaan haasteeseen, päätin lähteä mukaan. Ainakin yksi suuri ero näiden kahden haasteen välillä on; täällä ei ole annettu valmiiksi värejä, vaan ne saa päättää ihan itse. Tällaisiin väreihin/sävyihin minä päädyin:

TAMMIKUU pastellisävyt     
HELMIKUU punainen      
MAALISKUU harmaa/hopea        
HUHTIKUU violetti           
TOUKOKUU vihreä        
KESÄKUU keltainen            
HEINÄKUU valkoinen/vaaleat sävyt           
ELOKUU ruskea               
SYYSKUU oranssi              
LOKAKUU sininen      
MARRASKUU musta       
JOULUKUU kulta     

Juuri ennen kuin löysin tämän värihaasteen, kävin askartelukaupassa ja silmiini osui aivan ihania, pieniä muovinappeja. Hurmaannuin niiden pastelliväreistä ihan täysin. Olen ostanut samoja nappeja aiemminkin, ensin vihreän sävyisen paketin ja sitten sekoituksen, jossa oli mustia ja kerman värisiä nappeja. Viimeksi mainitut ovat vilahtaneet täälläkin. Tämän kuun värivalinta olikin nappien myötä hyvin selkeä - pastellia pukkaa!






Ensin syntyi kaulakoru totuttuun tapaan, napeista ja hopeoiduista välirenkaista. Nämä nappijonot on vaan niin kivan näköisiä! Sydän tuntui sopivan söpöys-teemaan.




Paketissa oli neljän värisiä nappeja, mutta mielestäni tuo kolmen värin yhdistelmä näytti paremmalta kaulakorussa. Ylijääneet, persikan väriset napit pääsivät sitten korvakoruiksi - ne on ihan kirjaimellisesti nappikorviksia. Jokunen persikkainen jäi vielä jemmaankin.





Hiusklipsi-idea on muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Tiesin ensin ainoastaan, että haluan laittaa siihen hartsiruusuja. Haaste ohjasikin kivasti värivalintoja, ruusulaatikosta valikoitui hennon vihreitä ruusuja. Vaalean keltaiset simpukkanapit löysivät tiensä ruusujen kaveriksi ja jottei rujo solki pilkottaisi helmien välistä, laitoin pohjalle valkoista satiininauhaa.

Vuosi väriterapiaa -haaste lähti kivasti käyntiin ja odotan jo innolla jatkoa. Kiitos haasteen järjestäjälle, tämä tuo kivaa piristystä harrastukseen. ♥